Moi. Tässä eräs näitä monivuotisia blogipostaustraditioitani. Nimittäin Juulikirjeet. Sellaisissa kelataan taakse jäävää vuotta joulukuussa ennen talvipäivänseisausta jostain näkökulmasta - listataan kirjoittajan omaa ammatillista tai henkilökohtaista tai emotionaalista tms. kehitystä, eli itsereflektiota, sehän on aina hyödyllistä puuhaa. Jatkanpa osaltani tätä syvällistä pitkää kansallistraditiota, jonka keksin itse ihan omasta päästäni joulukuussa 2017. Juulikirje 3. Vuoden vaihto 19.12.19. En tehnyt tänäkään vuonna oikeastaan mitään. Olin. Tai no. Oikeastaan. Tuo oli kyllä taas tavoite, mutta hitto, sorruin tekemään kaikenlaista alkuvuonna, ja vääntämisen seuraksena nuppi jumahti oletusarvona on-asentoon. (Elokuussa oli jo turvauduttava ammattiapuun, jotta olisin vaan.) Sain siis sellaisen keskisuurehkoa isomman suorituskohtauksen keväällä. Se liittyy tähän maalausvalo -ilmiöön. Se todellakin paukahtaa päälle kuin ... no, luonnonvoima, ja sitten se onkin menoa. JOS siihen älyää valmistautua kaukoviisaasti ja kokemuksella [kuten jälleen teinkin - tänä vuonna NONNIIN! -on-line-diary-projektilla], kohtaus menee ihan sutjakasti, seurauksia ei juuri tule ja jälkipuheet saa minimoitua ammattitaidolla. Tämän kevään talvimaalausvalolla mopo kuitenkin karkasi käsistä ja projektipyrskepäästö plörähti ilmoille. Ensin maalasin noin 40 teosta - ihan uusia tai viimeistelin aiemmin aloittamiani. Olivat kokoa 100x70 paperille sekä neliöteoksia lisää sarjaani "4 x 28 = 107". Kyllä. 40 kappaletta maalasin. Ja päätin että nyt repäisen enkä stilisoi maalauksia enää myyntikuntoon olleskaan vaan esillepano raakoina sellaisenaan pahvipizzanpaloilla. Itseäni tämä juuri uunista tullut olomuoto miellyttää eniten, mutta näin en ole niitä juuri rohjennut esitellä /(many reasons). Annoin teosryppäälle alasarjanimen Pizzaneliöt koko sarjan alkuperäisen kutsumanimen mukaan. Normikansalainenhan olisi ylittänyt tässä kohden itsensä, ja poksauttaisi shamppanjakorkin ja soittelisi kavereille mahdollisesti tehtyään elämänsä suurimman työn. Palkatta. Mutta tämähän ei riitä mihinkään, kun on kuvataiteilijoista kyse. Keneltäkään normikansalaiselta, jolla on yksi erityiskyky, jonka hän jo hyödyntää 100% (palkatta), ei odoteta tämän päälle 100% aktiivista erikoisosaamista (palkatta), usean alan tietoisuutta, ylläpitoa ja erityistuntemusta, siis normikansalaiseen verraten erityislahjan omaamisen ja käytön LISÄKSI erityistuntemusta ja ajankäyttöä samanaikaisesti markkinointialalla, it-alalla, digitaalisessa studiovalokuvauksessa ja muussa teknologiassa, kaupan alalla, kuljetuskaluston omistamisessa ja huollossa ja muutenkin kaupan logistiikan ja lainsäädännön tuntemuksessa, palkanlaskussa ja kirjanpidossa ja suunnitelmallisuudessa, virallisten lomakkeiden täyttämisessä ja verohallinnossa, kirjallisessa ilmaisussa, kommunikoinnissa ja muutoinkin supliikki-ihmisenä somettamassa ja itseään kilpailuttamassa kaikessa mediassa, tarvittaessa myös edustavana PR-henkilökuntana sekä itse haastateltavana. Keneltä yrittäjältä tai normikansalaiselta päätulolähteensä tai palkkatyönsä PÄÄLLE odotetaan itsestäänselvästi kaiken tämän moitteetonta hallintaa paitsi luovan alan ihmisiltä ? Jotka jo ovat kaikkensa antaneet siinä luomistyössään ? - P A L K A T T A - Joten humautettuani poikkeuksellisena yliääni-ihmissuorituksena koko vuoden luovan energiani näihin 40 maalaukseen, minä sitten päiväkausia vielä jalustan kanssa seisten makrovalokuvasin kaikki Pizzaneliöt oikein huolella valotuksen haarukoiden, eli otin noin 500 valokuvaa, valitsin, editoin ja käsittelin tietokoneella noin 100 valokuvaa, avasin niille uuden Instagram-tilin ja latasin kuvat yksitellen meta- sun muut kuvatiedot kirjoittaen sinne, avasin kotisivullekin uuden maalaussarja-alasivun ja latasin kuvat huolella yksitellen meta- sun muut tiedot kirjoittaen sinnekin, ja uusia turinoita luovaa kirjoittamista teoksista ja niiden taustoista perään, ja mainitsin asiasta Now-uutisfeedissäni, ja AIR BORNEssa, ja vielä pitkillä blogikirjoituksilla toisenkin kerran AIR BORNEssa OPTO-sarjan yhteydessä, ja yhden pizzaneliön laitoin oikein Facebookiin omalle Tiina Hölli Art-sivulleni, ja laitoinpa kotisivujeni kansikuvaksikin, ja sitten ihan itse vein oikein Helsingin Kaapelitehtaalle sisään asti kolme Pizzaneliötä myyntiin Taidemaalariliiton Teosvälitykseen, ja kuten tulikin jo mainittua, ihan kivastihan se meni - taatulla ammattitaidolla sain Pizzaneliötkin hissuksiin lakaistua maton alle kuten kaiken muunkin ennen niitä. Että tällainen radikaali toteutus alkuperäisidealla - 18 vuotta myöhemmin. Toukokuussa Salon Taiteilijaseuran Taidelainaamo & Galleria muutti Bizarren yläkertaan isompiin tiloihin, ja vein teokset taidelainaamon avajais- ja syysripustuksiin. Voiko sanoa brick & mortar kivijalkagalleria kun se on toisessa kerroksessa? Oli mikä oli, siellä on nyt tarjolla (Saatchi / FAA / TAIKO -virtuaalisten sijaan) ihan Livenä hypisteltävissä erittäin harvinaisesti ja ihmeellisen ihanasti peräti 6 aitoa ehtaa teostani. Huonona puolena on tilapäishenkilökunnan luvattani googlekääntämä tunnusrunoni vahinkojulkaistulla test-sivulla. Käännös on tietty ihan prsstä. Keväällä ja syksyllä osallistuin myös 18 vuoden tauon jälkeen elävän mallin piirtämiseen, ja avasin uuden EMP-sivun nimeltä Live Model Drawing. Tästäkin postailin omassa newsfeedissä ja AIR BORNEssa ja -i like - Collectionissa (linkit emppisivulla). Ihan cat. top1-puuhaa, tämä piirtäminen. Keväällä hiljaisuudessa. Syksyllä not. Piirtämispaikka vaihtui vanhan pönttöuunin kupeesta Bizarreen. Siellä jouduin toukokuussa Taidelainaamon avajaisissa lehtikuvaan 1, ja syyskuussa piirtäessäni lehtikuviin 2 ja 3. Heitin hurjaa tahtia PR-keikkaa siis. Nettisivustojen kävijätilastot sakkaavat hermostuttavasti eestaas kun uudistavat laskentaperusteitaan, joten 15.8.2019 tähän meininkiin kyllästy(mi)spisteessäni mätkäisin ulkoisen kävijälaskurin yhteen kotisivustoni blogeista nimeltä - i like - Collection, missä olen 7.2.2016 lähtien esitellyt tykkäämiäni asioita. Viimeisin tietoni on, että kansainvälistä kiinnostusta kyseiseen blogiini on noin tuhat kävijää/kk, mutta vain julkkiksista kirjoittamani jutut kiinnostaa. Muilla sivuillani ei käy enää juuri kukaan, ja suomalaisia lukijoita minulla onkin vain te kaksi. Ketään ei vois vähempää kiinnostaa mun kuvataide, runous tai vitsit, vaikka kaikilla sivuilla niitä on tarjolla korvauksetta ja pyytämättä. Maksuahan en ole mistään saanutkaan vuosiin, mutta sehän ei ole mikään arvon mitta, joten en silti vieläkään myönnä, että luomukseni olisivat ihan paskoja, mutta aika kannustamatonta puuhaahan tämä on [Kauneuden ja Wiisauden Elämysten ilmainen jakelu], sen tiedän ja useamman vuoden kokemuksella. Siitä puheen ollen, tässä on perinteisesti taas se linkki, jota klikkaamalla voin interaktiivisesti todentaa, josko joku viimein jo tänä vuonna ihan luki tämän juulikirjeen tähän asti ja ystävällisesti klikkasi tuon hienon kuvan auki (jota ei näe missään muualla). Kiitos osallistumisestasi. Kaikki niin ankeaa kuin miltä se ehkä harjaantumattoman korvassa näyttää. Aloitin musiikinkuuntelublogin nimeltä NYTZOI, jossa sanon mikä huvittaa (... ihan kuin se olisi aiemmin ollut jotenkin haasteellista?) ja astrologiaa opiskelen (totisesti, jo vuoden). Pääsin nopeasti edistyvien alokasluokalta. Tässäkö tulevaisuuden ura, johon upota, kun Taide ei kanna. Categories : words works Juulikirje 3 - vuoden vaihto 19.12.19 originally written & published in A I R B O R N E by © 2019 Tiina Hölli 2019-12-19 11:11 [ Juulikirje 1 - vuoden vaihto 17.12.17 ] [ Juulikirje 2 - vuoden vaihto 18.12.18 ] [ Juulikirje 3 - vuoden vaihto 19.12.19 ] |
Comments are closed.
|
... says she
doesn't give a flying fck, [ paskat nakkaa ] but still thinks amazingly much about Nothing ... and Being ... ... has some Knowledge about Nothing and / or vice versa. [ Loves Immaterial ] F. A. Q. : W T F Tiina Hölli : - Lila -
Read Robert M. Pirsig 2005 acrylic on board 19 x 130 cm A I R B O R N E
|